Mitä tiedossa opintojen jälkeen?

Suomalaiset ystäväni ja toki myös perheeni kyselevät alituiseen mitä aion tehdä opintojen loputtua. Rehellisesti sanottuna – en todellakaan tiedä. En tiedä varmuudella missä maassa haluan asua tai mitä päivittäiseksi työkseni tehdä. Laki tuntuu omalta alalta, mutta siinäkin on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, että karsiminen tuntuu tällä hetkellä hankalalta. Ja toistaiseksi tuntuu myös siltä, että vastahan minä nämä opiskelut aloitin, en millään osaa ajatella mitä nyt sitten taas tämän jälkeen Pidin tosiaan lukion jälkeen välivuoden ja matkustelin aika paljon Euroopassa ja Aasiassa. Silti tuntuu, että peruskoulusta lähtien elämä on ollut yhtä tiukkaa opiskeluputkea. Eikä siinä mitään, tykkään opiskelusta ja lapsena muistan aina kesälomallakin odottaneeni milloin pääsen takaisin kouluun. Tiedän myös olevani onnekas, kun olen näinkin vähällä pohtimisella löytänyt omalta tuntuvan alan ja vieläpä päässyt opiskelemaan sitä. Mutta silti aika tuntuu menevän vähän liian nopeaan ja ainakin meillä opiskelutahti on niin hurja, ettei siinä juuri vapaa-aikaa jää.

Minulla on menossa nyt toinen opiskeluvuosi ja toisin kuin Suomessa, meillä eivät opinnot automaattisesti jatku maisterintutkintoon. Eli nämä opinnot vastaavat suomalaista kandin tutkintoa ja kestävät kolme vuotta. Periaatteessa siis valmistun ensi vuonna ja tämä onkin varmaan osaltaan saanut ihmiset kyselemään tulevaisuuden suunnitelmia. Suunnittelen toki jatkavani maisteriksi asti, kun varsinkaan Suomessa ei oikeastaan töitä tältä alalta ilman maisterintutkintoa saa. En ole kuitenkaan vielä päättänyt, jatkanko samassa koulussa tai edes samassa maassa, sillä mielenkiintoisia vaihtoehtoja on muitakin. Tällä hetkellä Suomeen palaaminen ei tunnu vielä vaihtoehdolta, vaikka joskus haluankin muuttaa vielä takaisin. Maisteriopintojen pitäisi olla myös englanniksi, sillä muita kieliä en osaa riittävän hyvin jotta selviäisi niin vaativista opinnoista. Muuten esim. Ruotsi olisikin vahva vaihtoehto, mutta sieltäkin pitäisi siis etsiä englanninkielinen koulutusohjelma. Aika moni vuotta vanhemmista opiskelukavereistani on päätynyt Hollantiin, jossa tarjotaan useammassakin yliopistossa laadukasta englanninkielistä opetusta sekä lain että kansainvälisten suhteiden alalla. Se on siis myös omalla listallani muiden vaihtoehtojen joukossa.

2

Opiskeluputki on tosiaan kestänyt niin monta vuotta, että tavallaan houkuttaisi pitää myös kandi- ja maisteriopintojen välissä hieman vapaata. Toisaalta meillä alkavat tämän vuoden lopulla harjoittelut ja ensi vuonnakin osa opinnoista suoritetaan harjoitteluina, joten voisi olla hölmöä katkaista se työputki jos ei sitten palattuaan saakaan enää jalkaa ovenväliin. Jotain on selvästi jäänyt minullekin mieleen, sillä meille on painotettu harjoittelupaikan tärkeyttä jo pidemmän aikaa. Aika usein ihmiset ovat päässeet esim. kesätöihin aiempaan harjoittelupaikkaansa, joten se kannatta valita huolella ja niin, että se todella tukee opintoja.

3

Tästä päästäänkin siihen, että harjoittelupaikkaa valitessa olisi hyvä jo olla edes aavistus siitä, mitä hommia haluaa jatkossa tehdä ettei valitse ihan väärää paikkaa. Kaikesta kokemuksesta on toki hyötyä, mutta olisihan se mukavaa luoda suhteita juuri sille alalla mihin haluaa jatkossakin työllistyä, vaikka harjoittelujakson aikana hommat eivät varmasti sieltä vaativimmasta päästä vielä olekaan, ainakaan näissä ensimmäisissä harjoitteluissa. Harjoittelulta odotan myös sitä, että vihdoin pääsee tunnustelemaan miltä tämä työ ihan oikeasti sitten tuntuu. Toivon myös, että pääsen kyselemään kaikenlaista jo vuosia työelämässä olleilta lakimiehiltä. Koulu auttaa meitä harjoittelupaikan löytämisessä, vaikka toki itsenäisestikin saa paikan hankkia. Itselläni on tällä hetkellä oikeastaan ainoana kriteerinä kansainvälinen yritys, sillä veri vetää ulkomaille ja mikäs sen kätevämpi tapa maasta toiseen liikkumiseksi olisikaan kuin siirtyminen firman sisällä.