Lukukauden viimeiset päivät

Huh, joululoma siintää vihdoin ihan muutaman päivän päässä. Suurin osa kokeista on takanapäin ja tällä viikolla on jäljellä enää filosofian Critical thinking -kurssin esseet. Olen tosi huono arvioimaan miten kokeet ovat menneet, sillä varsinkin essee-tyyppisiin kysymyksiin kirjoitan tarvittaessa vaikka hieman aiheen vierestä jos en muista tarkkaan juuri kysyttyä asiaa ja usein siitäkin saa jotain pisteitä. Normaalisti meillä on kokeessa 7-9 essee-kysymystä, joista pitää valita esim. 5 joihin vastaan. Aluksi käyn aina läpi kaikki kysymykset ja merkitsen ne, joihin tiedän varmasti vastauksen. Jos näitä ”varmoja” kysymyksiä on vähintään neljä, niin tiedän jo kokeen menevän hyvin ja voin rauhoittua kirjoittamaan. Joskus käy kuitenkin niin, että tiedän varmasti yhden tai kaksi, ja sitten alkaakin jo jännittää. Onneksi melkein kaikkiin saa tosiaan kirjoitettua jotain, kunhan on vain kuunnellut tunnilla ja käynyt materiaalin edes kerran läpi. Silti aina kokeen jälkeen on vähän tyhjä olo ja miettii, menikö kaikki sittenkin päin mäntyä. Onneksi yleensä ei. Ja meillä on aina uusintamahdollisuus tammikuussa, mikäli koe ei mennyt läpi ekalla kerralla.

En ole osallistunut suomalaisessa muihin kokeisiin kuin pääsykokeisiin joten en tiedä, kuinka tarkasti siellä valvotaan lunttaamista. Meillä tähän suhtaudutaan tosi tiukasti, sillä ilmeisesti se on ollut aiemmin suuri ongelma. Suomalaisilla on maine rehellisinä opiskelijoina, eikä itselle kyllä tulisi mieleenkään kurkkia muiden papereita. Mutta luokallamme on porukkaa niin monesta eri kulttuurista, että suhtautuminen tähänkin vaihtelee. Sen huomaa kyllä, että jos opettaja astuu hetkeksikään ulos luokasta niin juttelu alkaa. Se tuntui aluksi oudolta ja epäoikeudenmukaiselta, mutta nykyään mietin ettei se muutaman hetken juttelu pelasta ketään mikäli ei ole kokeeseen lukenut. Materiaali on niin laajaa ja kysymykset pääosin testaavat suuria kokonaisuuksia, ettei sellaisen omaksumiseen lunttilappu riitä. Tai ainakaan silloin ei saa hyvää arvosanaa. Ja mikäli tosiaan lunttaamisesta jää kiinni niin koko kurssi hylätään, aikamoisen riskin siinä siis ottaa.

Suomalaiseen yliopistoon verrattuna meiltä odotetaan aika paljon enemmän läsnäoloa tunneilla. Harvoista kursseista voisi edes saada hyvää arvosanaa vain kirjat lukemalla eikä ns. kirjatenttejä tunneta meillä lainkaan. Kokeissa kysytään usein jotain, mitä opettaja on kertonut vain tunnilla ja nyt oli yhdessä kokeessa muutama kysymys myös muiden opiskelijoiden pitämistä esitelmistä. Se osoittautui haastavaksi, sillä esitelmätunneilla keskityn yleensä jännittämään sitä omaa vuoroa ja voi olla vaikea keskittyä niin hyvin muiden töihin. Onhan se tietysti ihan totta, että vähän turhaa niitä esitelmiä on pitää jos ei kukaan kuuntele. Onneksi porukkamme on aika kunnianhimoista ja esitelmät pääosin hyviä. Jonkin verran oli kysymyksiä myös tekemiimme case study -tehtäviin liittyen. Edistyneemmillä kursseilla ja filosofian kursseilla opettajat eivät tyydy ainoastaan materiaalin testaamiseen, vaan kysymykset ovat usein sen tyyppisiä, että opiskelija joutuu soveltamaan oppimiaan asioita johonkin arkipäivän tilanteeseen jota ei ole käsitelty tunnilla. Se on tietenkin se, mitä työelämässä joudumme sitten tekemään. Filosofian kokeessa tykkäsin tästä, sillä siinä ei ollut varsinaisesti oikeita tai vääriä vastauksia, vaikka teorioita pitikin muistaa. Lähinnä sai kuitenkin pohtia ja kertoa omia näkemyksiään. Lakikursseissa tämä sen sijaan tuntuu vielä haastavalta, sillä tiedot ovat edelleen varsin rajalliset ja yleensä muistaa vain, että joku poikkeus tähänkin lakiin liittyi mutta en muista mikä… Eiköhän se kuitenkin kokemuksen myötä siitä muuta helpommaksi. Toistaiseksi arvosanani ovat olleet varsin hyvät, joten toivon että samalla mallilla jatkaminen riittää.