Kohti stressittömämpää elämää

Olen oikeastaan koko opiskeluajan tehnyt töitä koulun ohessa ja se on toistaiseksi toiminut melko hyvin, sillä työskentely painottuu iltaan ja viikonloppuihin. Meillä on tosiaan aika kovat lukukausimaksut, eikä opintotuki riitä millään kattamaan elämistä täälläkään enää. Opintolainaa olen toki nostanut, mutta näin kolmantena vuonna senkin loppusumma alkaa kauhistuttaa. Vaikka onhan se toki sijoitus itseen ja työllisyysnäkymät ovat kuitenkin tällä alalla ihan hyvät. Mutta nyt on opiskelu siis muuttunut aiempaa vaativammaksi ja olen alkanut miettiä pitäisikö töitä vähentää. Ei oikeastaan taida olla järkeä maksaa niin paljon koulusta, jos ei pääse täysipainoisesti osallistumaan. Lisäksi pakollinen harjoittelujakso lähenee ja harjoittelupaikan löytäminen on huomattavasti vaikeampaa, mikäli pitäisi aikatauluttaa vielä toinen työ sen rinnalle. Täällä asuessa on myös vähitellen oppinut ne edulliset opiskelijapaikat ruokailua ja muita rientoja silmällä pitäen, joten eläminen on hieman edullisempaa kuin aluksi.

Asuntokuviot ovat myös selvinneet ja tukevat mukavasti tätä suunnitelmaa. Aivan yllättäen yksi läheisimmistä koulukavereistani joutuu lähtemään vuokra-asunnostaan, sillä hänen vuokraemäntänsä päätti myydä asunnon. Mutta meillehän tämä sopi, sillä päätimme siltä istumalta muuttaa kämppiksiksi! Olen todella innoissani tästä ajatuksesta, sillä samalla ratkeaa pelkoni yksin jäämisestä. Voin pitää koti-iltoja ja opiskella ja silti minulla on seuraa. Jotenkin on myös mukavampi jakaa jonkun kanssa kaikki ulkomailla asumiseen liittyvät pienet ongelmatilanteet. Esimerkiksi viime viikolla jääkaappini hajosi ja vuodatti sisältään jotain järkyttävän pahanhajuista nestettä keittiön lattian täyteen. Paniikissa soitin vuokraemännälleni, joka lähetti seuraavana päivänä miehensä tutkimaan tilannetta. Meillä ei ollut miehen kanssa lainkaan yhteistä kieltä, joten asian selvittely oli hieman hankalaa. Olin muutenkin jo stressaantunut mahdollisesta lattian pilaantumisesta ja olisi ollut mukava tietää miten tässä kuuluu edetä. Mies vei ystävänsä kanssa jääkaapin pois ja minä jäin luuttuamaan lattiaa. Kirjoitin saman tien vuokraemännälle kysyäkseni, milloin saan uuden jääkaapin. Hänen mielestään voisin hankkia sen itse ja he voisivat korvata siitä osan. Tässä kohtaa muutuin jo tomerammaksi ja totesin, että jääkaappi kuuluu ehdottomasti vuokrakämpän sisustukseen ja heidän tulee se hankkia. Vuokraemäntä myöntyi, mutta sanoi ettei ainakaan tällä viikolla kukaan ehdi asiaa hoitamaan. Tässä sitten odotellaan. Tällä hetkellä säilytän ruokiani kahden ikkunan välissä, jossa ne nyt toistaiseksi pysyvät hyvin kylminä. Löytäisin tilanteesta kuitenkin huomattavasti enemmän huumoria, jos saisin jakaa sen jonkun kanssa. Ihan kohta näin onkin.

Eli näillä näkymin töiden lopettaminen vaikuttaa ihan hyvältä vaihtoehdolta, kesäksi sitten tietenkin kesätöihin. Täytyy vain luottaa siihen, että tulevaisuudessa aukeaa uusia mahdollisuuksia, kun nyt ensin hoidan kunnialla koulun loppuun. Tuntuu myös jännittävältä miettiä ihan puhtaalta pöydältä, että missä sitä sitten oikeasti haluaisi työskennellä ja miettiä vähän sitäkin, miten uralla pääsisi etenemään. Tässä uskon myös tulevasta harjoittelusta olevan paljon apua. Toivottavasti kämppistely auttaa sitten siihenkin, että lisääntynyt vapaa-aika käytetään edes pääosin opiskeluun… Ainakin kokeisiin lukeminen ja paljon työtä vaativien kotitehtävien tekeminen tuntuu paljon mukavammalta ajatukselta jonkun kanssa, kuin yötä myöten yksinään. Huomaan loppujen lopuksi olevani aika sosiaalinen tyyppi ja ulkomailla se vielä korostuu, kun perhe ja vanhat ystävät ovat kaukana. Tai eihän Suomi nyt niin kovin kaukana ole, mutta joskus välimatka tuntuu pidemmältä, kun tajuaa kuinka vähän sitä enää tietääkään ystäviensä ja perheenjäsentensä arjesta. Mutta nyt siis uudet kuviot ja keväistä energiaa, tuntuu todellakin siltä että kaikki järjestyy nyt parhain päin.