Kevättä rinnassa

Kevätlukukausi on täydessä käynnissä ja on alkanut varsin perinteisellä kaavalla. Aluksi minut täytti tuttu innostus uusia kursseja valitessa, sillä opintojen edetessä kurssit ovat todellakin käyneet mielenkiintoisiksi. On myös aina mukavaa päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä, ilman että kymmenet rästitehtävät roikkuvat niskassa. Alku tuntui siis motivoivalta ja raikkaalta, vaikka toki uudet kurssit ovat myös aiempaa vaativia. Minkä saatoin unohtaa niitä kahmiessani… Ensimmäisen vuoden peruskursseja sai helposti suoritettua ainakin kuusi per lukukausi, mutta nyt viidenkin kurssin eli noin 30 opintopisteen työtaakka tuntuu uuvuttavalta. Kahden vuoden opiskelun aikana englanninkielentaitoni on parantunut huimasti ja alan sanasto karttunut, mutta kirjojen lukeminen on edelleen raskaampaa ja hitaampaa englanniksi kuin suomeksi. Uusien kurssien myötä sanakirjakin on taas käytössä, sillä paljon on myös uusia lakitermejä. Lukukautta on kulunut siis kaksi viikkoa ja nyt on into jo hieman laantunut, yksi tehtäväkin uhkaa jäädä rästiin. Pitää todellakin ottaa itseään niskasta kiinni. Toisaalta kevätlukukausi tuntuu ainakin jotenkin helpommalta kun valon määrä lisääntyy koko ajan ja muutamana päivänä on ollut vielä koulusta kotiin palatessakin valoisaa. Kerrassaan uskomatonta.

Syksyllä tykkäsin vielä kovasti käydä kavereiden kanssa baareissa ja kotibileissä, mutta nyt tuntuu ettei haluaisi sitäkään aikaa uhrata ”turhuuteen”. Ehkä minusta alkaa tulla vanha, täytinhän jo hurjat 25-vuotta vuoden alussa. Tätä olen tullut pohtineeksi enemmänkin nyt, kun asuntoni vuokrasopimus päättyy ja on tullut aika etsiä uusi kämppä. Nykyään asun melkein keskustassa ja se onkin ollut kätevää nimenomaan illanviettojen kannalta. Koulumme sijaitsee kuitenkin melko kaukana keskustasta ja olen miettinyt, pitäisikö sittenkin muuttaa lähemmäs koulua. Asuinalue on itseasiassa siellä päin melko kiva ja rauhallinen ja tällöin säästyisi tietenkin paljon aikaa päivittäin bussimatkoista. Nykyään saatan istua aamuruuhkassa helposti puoli tuntia. Mutta sitten tosiaan olisi paljon pidempi matka kaikkiin rientoihin ja pelkään jääväni kaikesta hauskasta ulkopuolelle, sillä suurin osa kavereista asuu siellä keskustassa. Yksi välivaihtoehto voisi olla koulumme opiskelija-asuntola. Olen muutaman vuoden vanhempi kuin suurin osa opiskelijakavereistani ja siinäkin mielessä olen nauttinut oman kodin rauhasta. Kesäaika on kuitenkin aina ongelma, sillä harva vuokranantaja haluaa vapauttaa vuokralaistaan kesän ajaksi vuokranmaksusta. Näillä näkymin vietän kesäni jälleen Suomessa, joten ehkä yhden lukukauden voisi selvitä asuntolassakin. Kavereista ei ainakaan olisi silloin puutetta ja rahaakin säästyisi. Täytyy miettiä.

Koulun muuttuessa vaativammaksi olen samalla löytänyt yhden uuden lempipaikkani, nimittäin koulun kirjaston! Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta yliopistollamme on oikeasti tosi kodikas ja kiva kirjasto, joka voitti valmistuessaan jonkin suunnittelupalkinnonkin. Lainauspuoli sulkee ovensa kahdeksalta illalla, mutta lukusali on auki puolille öin. Tavallisten pöytien ja tuolin lisäksi siellä on kaikenlaisia löhöämiseen sopivia nurkkia ja säkkituoleja ja kesäisin käytössä myös todella kiva ulkoterassi. Valoa tulee suurista sivuikkunoista ja kattoikkunoista. Lisäksi siellä on jotenkin hyvä henki kaikkien kauniiden kirjojen keskellä ja ihmisten puurtaessa yhteishengen vallitessa. On myös mukava siirtyä ”töihin” jonnekin muualle kotoa ja sitten kun hommat on hoidettu niin kotona saa taas viettää hyvällä omallatunnolla vapaa-aikaa. Varsinkin etäviikkoina on joskus vaikeaa löytää rytmi päivään ja tämä auttaa siinä selvästi. Ja joskus on oikeasti kiva lukea ihan oikeaa kirjaa, vaikka suurin osa opintomateriaaleista on myös pdf-muodossa. Samalla tavoin tykkään tehdä muistiinpanoja käsin, sillä tuntuu että asiat jäävät niin paremmin mieleen. Vielä kun villasukat ovat lempivaatekappaleeni niin taidan todella olla tällainen melko nuori mummo-opiskelija.