Kannattaako lakia opiskella ulkomailla?

 

Olen tiennyt lukiosta asti, että haluan opiskella nimenomaan lakia. Samaan aikaan halusin kuitenkin kovasti muuttaa ulkomaille. Minua varoiteltiin siitä, että myöhemmin voi olla vaikea työllistyä Suomessa mikäli tutkinto on ulkomailta. Suomessa odotetaan Suomen lakien tuntemista ja sitä ei tietenkään opeteta ulkomaisissa yliopistoissa, joissa keskitytään paikallisiin tapoihin. Tämä huoletti minua itseänikin ja tein asian tiimoilta paljon tutkimusta. Ongelmana oli, etten tarkkaan tiennyt itsekään mihin oikeastaan haluan erikoistua ja missä työskennellä tulevaisuudessa. Kansainvälinen lakituntemus tai vaikka merilakiin erikoistuminen avaisi ovia ulkomailla työskentelyyn ja mm. hommat YK:ssa kiinnostavat. Toisaalta en ollut varma haluaisinko muuttaa pysyvästä ulkomaille, joten halusin pitää oven avoinna myös Suomeen palaamiselle.

1

Ratkaisu löytyi lopulta lähempää kuin arvasinkaan ja muutin siis Tallinnaan opiskelemaan. Vaihtoehtoja olivat myös Englanti ja Ruotsi, ensimmäinen kielen puolesta ja jälkimmäinen siksi, että pidän maasta kovasti. Ruotsin kohdalla kielitaito kuitenkin huoletti, en ollut varma selviäisinkö yliopisto-opiskelusta ruotsiksi. Englannissa taas lukukausimaksujen suuruus jännitti. Mutta sitten ystäväni vinkkasi, että Tallinnassa voi opiskella myös englanniksi ja mikä parasta, tutkinto hyväksytään suoraan Suomessa. Toki minun täytyy vielä täydentää hieman osaamistani Suomen lakien osalta, mikäli päädyn palaamaan töihin kotimaahan mutta tällä hetkellä ratkaisu tuntuu täydelliseltä.

Minulla on nyt menossa toinen opiskeluvuosi ja olen viihtynyt todella hyvin. Aluksi tietenkin oli opettelemista kaikessa arkipäivän hommissa ja koulun käytännöissä, mutta aika nopeasti se lähti siitä sujumaan. Koulussa pärjää englanniksi ja suurin osa luennoitsijoista puhuu hyvää englantia. Kaupungilla tulee vastaan tilanteita joissa viron kielen osaaminen olisi hyödyllistä ja esimerkiksi asuntoa vuokratessa jouduin pyytämään paikallisen kaverini tulkiksi. Mitään ylitsepääsemättömän vaikeata tässä ei ole kuitenkaan ollut.

2

Täälläkin meillä on lukukausimaksut, mutta ne ovat huomattavasti pienemmät kuin esimerkiksi Englannissa. Sen verran koulun maksullisuus kuitenkin vaikuttaa, että tulee opiskeltua aika tehokkaasti eikä mielellään ottaisi mitään kurssia uudelleen. Opiskelut tuskin siis venyvät kymmenvuotisiksi niin kuin Suomessa saattaisi helposti käydä. Saan tänne normaalisti opintotukea ja asumislisää Suomesta ja tuloja täydennän opintolainalla. Töitä en ole yrittänytkään etsiä, sen verran tiivistahtista on opiskelu ja toisaalta siinä kohtaa muodostuisi varmaan kielitaidon puutteellisuus esteeksi. Kolmantena vuonna voimme kuitenkin alkaa tehdä harjoitteluita ja koska välimatka on niin kohtuullinen, ajattelin tehdä oman harjoitteluni Suomessa. Samalla pääsen käytännössä kokeilemaan, soveltuuko tuleva tutkintoni työnhakuun myös Suomessa.

3

Ensimmäisenä vuonna meillä oli lähinnä peruskursseja kaikista aineista ja keväällä muutama syventävä lakikurssi. Lakikurssien lisäksi opintoihin kuuluu mm. filosofiaa, sosiologiaa, englantia ja johtamista. Vapaavalintaiset kurssit on mahdollista valita koko yliopiston tarjonnasta. Toisena vuonna alkavat syventävät kurssit, jotka ovat edelleen melkein koko porukalle yhteisiä. Kolmantena vuonna valitsemme sitten tarkemmin omaa kiinnostusta vastaavia kursseja. Tämä sopii minulle, sillä saan aikaa miettiä mikä se oma juttu olisi. Välillä tietysti ärsyttää istua kursseilla, joista tietää heti alussa että tämä ei ainakaan ole minun juttuni mutta toisaalta olen löytänyt joidenkin kurssien myötä ihan uusia kiinnostuksen kohteita joita en olisi muuten osannut etsiäkään.

Opettajia meillä on ympäri maailmaa. Suurin osa luennoitsijoista on toki virolaisia, mutta lisäksi meillä opettaa amerikkalainen eläkkeelle jäänyt tuomari, suomalainen asianajaja ja italialainen diplomaatti. Luentojen taso on ollut pääosin hyvä ja on ihan hauskaakin kuulla, kuinka käytännöt eroavat eri maissa. Opettajat myös ottavat huomioon kurssien suunnittelussa, että mekin saatamme työllistyä oikeastaan minne päin maailmaa tahansa.